Bufalamozzarella gratinoidut täytetyt paprikat

Tämä on se ERITTÄIN hidas versio, jossa täytteeksi keitetään kunnon bolognesekastike, joka kaiken lisäksi vielä keitetään kokoon nesteen vähentämiseksi, ettei sen sakeuttamiseksi tarvita mitään korppujauhoja tai kananmunaa, riisistä puhumattakaan.

Tästä annoksesta tulee komeasti neljä isoa ja komeaa paprikanpuolikasta.

Tarveaineet:

2 isohkoa paprikaa. (Valitse mahdollisimman kulmikkaat, niin pysyvät uunisa pystyssä ja ovat helpommat täyttää)
2 kpl tuoretta bufalamozzarellaa
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
3 suurta tuoretta herkkusientä
400 g jauhelihaa (naudan/broilerin/kalkkunan)
2 dl punaviiniä
2 rkl häränfondia
oliiviöljyä
1 tölkki Mutti-kirsikkatomaatteja
3 rkl tomattipyreetä
Kuivattuja yrttejä: rakuunaa, oreganoa, timjamia, salviaa
Pippuria myllystä ja mahdollisesti myös suolaa
Ripaus sokeria

En tee yleensä perinteistä soffrittoa, koska puolisoni ei halua joka paikkaan chiliä ja itse en ole niin mieltynyt kaikkiin juureksiin jne. Jos haluat, voit tehdä sipuleista, chilistä, porkkanasta ja juuriselleristä maukkaan soffritton.

Silppua aluksi sienet aivan pieniksi kuutioiksi. Syy siihen, että käytän usein bologneseen herkkiksiä on niiden sisältämä umami. Se tuo kastikkeelle täyteläisyyttä ja korostaa makuja. Kippaa silppu kattilaan ja sekaan loraus vettä, ikään kuin siemeneksi sille, että saat sienistä nesteet kunnolla pois. Kuumaa alle ja sitten vain lievää liikutusta, että nesteet ovat haihtuneet. Tämän jälkeen loraus oliiviöljyä perään ja sipulit myös. Kuullota hetki ja lisä nokareittain jauheliha ja pyörittele niin, että liha saa hieman väriä.

Punkkupullo auki ja lorautat itsellesi pienen pikarillisen ja nuo pari desiä kattilaan. Perään fondi, tomaattipyree ja lopuksi tomaatit ja yrtit sekä myllystä pippuria. Kun koko komeus kiehuu, niin levy aivan pienelle ja anna kiehua (välillä sekoitellen ja kansi raollaan) kunnes neste alkaa hiipua. Tähän menee helposti 3 - 4 tuntia. Älkää peljätkö! Lopputulos palkitsee kyllä. Jos tykkäät seistä hellan ja nyrkin välissä, voit toki keittää vähän reippaammallakin teholla, niin pääset nopeammin maaliin. Silloin sitten myös tuppaa roiskumaan tai pulpahtelemaan aika lailla. Itse tykkään hitaasta haudutuksesta, jonka aikana voi tehdä jotain aivan muuta.

Kun kattilassa alkaa olla kohtuullisen sakeaa massaa, tarkista maku ja lisää lopuksi vielä ripaus sokeria, että saat taitettua tomaatin hapot hieman kesymmiksi ja kokonaisuudesta tulee todella täyteläinen ja palkitseva. Maista ja lisää, kunnes olet tyytyväinen. Tässä vaiheessa ei kannata mokata, kun olet kaiken ajan käyttänyt huippusoosin hyväksi. Ota kattila sivuun ja soosi vähän tasaantumaan.

Halkaise paprikat pituussuunnassa ja poista siemenet ja kaikki muu ylimääräinen. Kanta kannattaa myös halkaista, ettei sitä kautta synny puolikkaisiin täytteelle valuma-aukkoa. Muista terävä keittiöveitsi!

Mietin hetken, josko ryöppäisin paprikat. En ryöppää. Päädyin tässäkin siihen hitaampaan, mutta maukkaampaan valmistustapaan. Täytä paprikat ja laita uuniin, ilman juustoa, 150 asteeseen noin 40 minuutiksi. Jos näyttää hyvältä, ota pois uunista, nosta lämpöä vaikka 200 - 250 asteeseen ja revi mozzarellakokkareet paprikoiden päälle. Gratinoi, anna vetäytya ja nauti joko sellaisenaan tai hyvän salaatin kera. Eikä se mukava punkkukaan ihan poissuljettu ole.

Herkulliset kalkkunalla ja kantarelleilla täytetyt mustakaalikääryleet

Nyt, kun mustakaalisesonki on kuumimmillaan, päätin kehitellä kevyehköt kääryleet sesongin antimista. Kalkkunan sesonki lienee toki ihan ympärivuotinen. Kalkkunan voi vallan mainiosti korvata esimerkiksi broilerilla, muulla jauhelihalla, kikherneillä, riisillä tai muulla haluamallaan raaka-aineella.

Olen käyttänyt (ja lähimarketissani on ollut tarjolla) aiemmin vain nuorta ja vanhempaa lehtikaalia, joten tästä tulee itsellekin ihan premiääri. Tämä vaikuttaa niin vahvarakenteiselta, että päätin kohdella sitä kuin keräkaalia, tosin huomattavasti lievemmin. Ostin vain yhden pussin, jossa oli 200 g mustakaalia, joten siitä lähdetään liikkeelle. Itse kaalin pitäisi sisältää runsaasti ainakin rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia.



200 g tuoretta mustakaalia
1 litra tuoreita kantarelleja (nesteet haihdutettuna pois pannulla)
400 g kalkkunan jauhelihaa (tai broilerin)
pieni kourallinen raastettua kukkakaalia
1 kananmuna
hieman korpujauhoja
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
voita
suolaa
pippuria
hieman pilkottua, tuoretta chiliä
muscovadosiirappia

Ota iso kattila ja täytä se hieman vajaaksi vedellä. Lämpöä kehiin ja kun vesi kiehuu, lisää mukavasti karkeaa suolaa. Lisää kiehuvaan suolaveteen mustaalin lehdet ja ryöppää niitä vähän pehmeämmiksi. Aikaa tähän kuluu noin 4 - 5 minuuttia. Upota kylmään veteen jäähtymään, valuta.

Ohenna lehtiruotia reilusti niin, että kääryleiden rullaaminen onnistuu. Ööga havaitsee hyvin, kummalta puolelta sen voi tehdä eli lehden alapuolelta! Pilko ruodit silpuksi ja kippaa kulhoon, jos haluat.

Pilko samaan kulhoon puolet kantarelleista ja sipulit, lisää korpujauho, muna, kalkkunan jauheliha ja raastettu kukkakaali. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Jos on turhan paksua, voit lorautta sekaan tilkan kermaa. (Voi tehdä myös perinteisesti aloittamalla korppujauhoilla ja munalla).

Levitä mustakaalin lehdet leikkuulaudalle ja lusikoi niihin sopivasti täytettä ja kääräise rullalle. Suiposta päästä voi osan ruotis leikata aivan hyvin poiskin, niin on helpompi kääriä. Asettele oliiviöljyllä voideltuun vuokaan niin, etteivät pääse aukeamaan. Kun kaikki kaverit ovat kääröllä, lorauta päälle tilkka oliiviöljyä, soijaa ja muscovadosiirappia (tai esimerkiksi sweet chili-kastiketta). Uuniin duuniin noin puoleksi tunniksi (175 astetta) tai kunnes väri alkaa näyttää houkutelevalta.

Ota vuoka uunista ja anna vetäytyä sen aikaa, kun freesaat loput kantarellit ja toisen salottisipulin oikeassa voissa. Mausta suolalla ja pippurilla myllystä ja tarjoile kääryleiden kera. Eipä näihin paljon muuta tarvitakaan.

Periaatteessa nuo kääryleet voisi myös gratinoida juustolla, mutta aloitan nyt näillä perusmauilla ja katsotaan, mihin tämä kehittyy.

Tästä pienestä grammamäärästä mustakaalia kertyi peräti 17 suurehkoa lehteä. Ei mene kahdelta ihmiseltä kerralla. Saimme siis myös maanantain päivällisen samalla kertaa, koska huomenna sunnuntaina on taas aivan erilainen menyy mielessä. Myös täytettä jäi parin pienen pihvin verran, jotka paistoin erikseen paistinpannulla. Olivat hyviä nekin.

Maku oli aivan loistava! Kokonaisuus ei oikeastaan kaivannut mitän lisää. Täytteen ihana keveys toi hyvän omantunnon. Maut kunnossa ja kaikki muutkin. Ei voi paljon enää parantaa. Loraus soijaa vain.

Kalkkunawallenbergare, palsternakka-perunasose, herneitä ja puolukkaa (Wallenbergin pihvi kalkkunasta)

Tietenkin piti taas tehdä oma versio tästäkin ja vieläpä lihalajia törkeästi vaihtaen. Ellen nyt ihan väärin muista, niin alkuperäinen tehtiin vasikan lihasta.

Vähän sama pätee maustukseen tai lähinnä ainesosiin. Aidossa versiossa ei ole sipulia eikä valkosipulia laisinkaan, mutta minullapa on kumpaakin. Muutoin noudatin lähes alkuperäistä ohjetta, paitsi että jauhoin lihan sekaan sipuleiden lisäksi myös yhden paahtoleivänsiivun. Jopa pippurien osalta tyydyin alkuperäisohjeen valkopippuriin, vaikken normaalisti käytä sitä kuin silliliemeen.

Ainesosat:

500 g kalkkunan filettä
1 sipuli
1 vakosipulin kynsi
3 keltuaista
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
4 siivua kantitonta paahtoleipää

Jauha liha, sipulit ja 1 leivänsiivu lihamyllyssä monitoimikoneen kulhoon. Pese rauhassa lihamyllyn osat ja kuivaa ne hyvin ja heitä takaisin kaappiin. Aseta monitoimikoneen kulho paikoilleen ja ota siihen se vispiläosa! Mausta seos suolalla ja valkopipurilla (voit myös lisätä vähän chiliä...). Laita vatkain pyörimään ja vatkaa massan sekaan yksi keltuainen kerrallaan ihan rauhallisessa tahdissa. (Jos valkuaiset menevät viemäriin, muista huuhdella runsaalla kylmällä vedellä etteivät koaguloidu viemärin seinämille tai putkiston mutkiin!)

Ota sen verran leediä, että saat paineltua massan tasaisesti kulhon pohjalle. Sitten kermapurkki esiin ja mylly taas käyntiin. Vatkaa ihan kunnon tahdilla (4-5 koneen asteikolla) ja kaada kerma massan sekaan todella ohuena nauhana. Paina taas lusikalla kaikki kulhon keskelle tasaiseksi ja pese vispiläosa käsin. Kuivaa se ja laita kulho jääkaappiin noin puoleksi tunniksi jäähtymään, jotta pihvien muotoilu olisi helpompaa.

Peruna-palsternakkasose

Ainekset:

4-5 rosamundaa
1 iso palternakka
1 solo-valkosipulinkynsi
2 dl kermaa
aimo nokare voita
suolaa ja pipuria

Kuori. Keitä niukassa, suolatussa vedessä. Lisää voi. Muusaa vatkaimella ja lisää pikku hiljaa kerma. Los satsumas! Valmista on.

Pihvien paisto:

Leikkaa 3 isoa paahtoleivän siivua kantittomiksi ja kuutioi ne. Ota taas se samainen monitoimikone ja kytke siihen blenderi. Aja leivät karkeiksi muruiksi ja jaa ne kahdelle lautaselle.

Muotoile hellin käsin massasta mukavan kokoisia pihvejä. Laita ne yksi kerrallaan leivänmurulautaselle numero 1. Lämmitä paistinpannu sopivan kuumaksi (nyt ei siis paisteta sisäfilettä) ja lisää sinne voi-oliiviöljyseos ja paista hellästi. Sitten otat leivänmuruja lautaselta numero 2 ja taputtelet ne pihvien yläpinnalle. Sitten hellä kääntö heille. Taasen lempeää paistoa tällekin puolelle. Tarkkoja minuutteja ei voi antaa, koska lämmöt, pihvit ja paistajat vaihtelevat. Tarkoitus olisi kuitenkin saada lopputuloksesta kermaisen kuohkeita pihvejä, jotka vievät kielen mennessän.

Tarjoile lämitettyjen pakasteherneiden ja puolukkasurvoksen kera. (myös hillo käy mainiosti). Viininharastajan iloksi tähän käy keskitäyteläinen punaviini mainiosti, mutta myös vähän täyteläisempi valkkari sopii. Oluen ystävien riemuksi on todettava, että olutkin on ihan huippukamu. Silloin saattaisin ottaa lautaselle vielä jopa venäläistä suolakurkkuakin.